LAURAN TARINA - APUJA ARKISTA

Risteytysponi Ihqu
( etualalla ) on ollut Lauralle tärkeä. Photo by K-L Klinga

 
Olen kuuden vanhasta asti käynyt Vahon leireillä ja sitä kautta tutustunut Katja-Leenan toimintaan. Olin lapsena todella ujo ja viihdyin paljon omissa oloissani. Itseasiassa enemmän kuin muiden kaksilahkeisten kanssa, mutta eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja mielelläni vietin aikaa niiden kanssa. Yhdeksän vanhana vihdoin olin kerännyt tarpeeksi rohkeutta nyppiä Vahon leirillä Katja-Leenan hihasta ja kysyä ihan itse pystyisikö hän järjestämään minulle yksityistunteja ratsastuksen parissa. Hän vastasi myöntävästi! Siitä asti olen tähän päivään saakka, nyt jo 11 vuotta käynyt säännöllisesti sekä epäsäännöllisesti ratsastamassa hänen Arkissaan. Todennäköisesti olen pitkäaikaisin asiakas ketä hänellä on ollut ja varmaan myös yksi luotettavimmista.  
 
16 -vuotiaana minulla todettiin sosiaalistentilanteiden pelko joka selittää todella monta asiaa elämässäni sekä se vaikeutti sitä todella paljon. Minulla oli pienestä asti ollut vaikeuksia tutustua itse uusiin ihmisiin eikä se ole helpottunut vanhetessa. Minulle on ollut vaikeaa täysin normaalit asiat, kuten esimerkiksi ravintolassa oman ruuan tilaaminen. Sen takia Arkista ja Katja-Leenasta on tullut tärkeä pilari elämässäni. Hänen ansiostaan sain mahdollisuuden aloittaa ratsastamisen, sekä sen kautta ystävystymään uusiin ihmisiin, siedättämään pelkoani ja toteuttamaan eläimiin kohdistuvaa rakkauttani.  
 
Ratsastaminen on todella rentouttava ja palkitseva harrastus. Ajatus siitä, että voit kontrolloida täysin, itseäsi monta kertaa isompaa elävää olentoa, on aivan mahtavaa. Ja, jos päiväni tai vaikka koko viikkoni on mennyt ihan väärään suuntaan, joka kerta kun pääsen uudestaan Arkille, se on ollut palkitsevaa ja mielialani nousee välittömästi. Rentouttavat maastolenkit sekä hevosen kanssa työskentely on aina kohottanut mielialaani ja rakastan ajatusta tulla uudestaan tallille, en aina malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.   
 
Tällä hetkellä vuokraan äitini kanssa Topia sekä hoitoponiani Ihqua. Valitettavasti Arkissa käyminen on lähivuosina jäänyt vähän liian vähäiselle omien opiskelujeni ja muiden menojeni sekä äidin työaikojen puutteissa. Mutta olen silti ollut vahvasti mukana Arkin tulevaisuuden suunnittelemisessa.
 
Katja-Leena pyysi minua kirjoittamaan mitä Arkki on minulle antanut. Se on antanut ja ottanut; Mutta sitä enemmän kasvattanut ja opettanut. Olen yksi Katja-Leenan luotettavimmista asiakkaista/apulaisista. Olen saanut rohkeutta ja luottoa itseeni, erilaisia näkökulmia eri asioihin. Sekä elämäni parhaan kumppanin, Ihqun. Sosiaalistentilanteiden pelkooni on ollut apua Arkin ansiosta.  
 
“Jos pystyn ystävystymään ja luottamaan kolmekertaa minua isompaan olentoon, joka voisi tehdä minusta pannukakun tallin betonilattialle jos haluaisi. Miksen pystyisi luottamaan uusiin ihmisiin ja voittamaan pelkoni.” 
-Laura