Valakia tuli talliin

24. touko, 2021

Viime viikko meni mukavasti reippaan Tytti tettiläisen ( tet-harjoittelijan ) kanssa touhutessa monenlaista. Myös team Arkkitalli Laura & Maarit osallistui tallin tyhjennystalkoisiin.  Vanhat turvepatjat karsinoista poistettiin ja nyt talli saa odottaa pesua jonakin sopivana hellepäivänä. Silloin on tarkoitus järjestää uudet talkoot. Katja-Leena on luvannut grillibileet ahkerille talkoolaisille samaan syssyyn. 

Kolmipyttyinen ruohonleikkuri on päässyt jo pihamaalle hommiin;  Ihqu, Watti ja Vieno tekivät hyvää jälkeä.  Ihqu on saanut sponsorin ja on yhä vielä Arkissa.  Hyvä niin, sillä Watti saa siltä mukavasti juoksu- ja leikkiapuja.

Kun yhtenä päivänä oltiin keräämässä oksia alalaitumelta kyntöä varten, Ihqu oikein esitteli leikittäjän taitojaan emännälle.  Se pyöri häntä pystyssä hetken ympärillämme ja meni sitten haastamaan Watin laukkakisaan.  Pian pojat jo laukkailivat tarhaa päästä päähän. Tuntuivat vaan innostuvan, kun emäntä nauroi menolle ääneen.  Vieno söi tyytyväisenä ruohontupsuja, eikä lähtenyt sillä kertaa leikkiin mukaan. 

Watti on ohittanut Ihqun jo säkäkorkeudessa. Kun sai matolääkkeen, emäntä sai sen painoksi jo reilusti yli 250 kg.  Matolääke meni 300 kg:n mukaan. Vieläkin takakorkeutta on, joten Watti saattaa kasvaa lähemmäksi 160 cm, aika näyttää.  Watin isällä korkeutta on hieman vajaa 160 cm.  Emän säkäkorkeus jää jonkin verran sen alle. 

TOPIN VIIMEINEN KESÄ

Sh-ruuna Tomun Toive eli Topi sairastui silminnähtävästi Cushingintautiin alkukeväästä. Sillä aloitettiin lääkitys, mutta kunto näytti romahtaneen silmissä. Turkki oli karsean näköinen ja rauta-arvot menivät alas.  Onneksi insuliinit ja muut arvot olivat viitearvojen sisällä.  Ikäähän Topilla on jo 27 vuotta

Tämä kesä on kuitenkin ruunalle viimeinen.  Laskemme enää vain viikkoja.  Rautakuuri aloitettiin ja ruokintaa on terästetty. Laumassa huomaa, kuinka Topi on jäämässä heikommalle myös.  Koskaan aiemmin se ei ole joutunut tilaansa puolustamaan. Nyt on tullut aika päästää tämä rakas ja hyvin Arkkia palvellut konkari vihreille niityille.  

 

 

 

21. huhti, 2021

Tänään Arkin tiimi vietti mukavan päivän trimmauksen merkeissä.  Topin pitkä turkki sai kohennusta, kun Laura tarttui trimmeriin ja samoin Jalmarin karvoja hieman fiksattiin.  Varsinaisilta klippauksilta hepat säästettiin, että tarkenevat ulkosalla.  Molemmilla ruunilla jo alkaa ikäkin painaa.  Jalmarilla ikää on 21 vuotta ja Topilla 27 vuotta.  Hienosti seisoivat molemmat puomin äärellä ja antoivat tehdä hienosäädöt.  Watti-varsa sai hyvän oppituokion tilanteesta, kun ihmetteli puomin takana touhuilua. 

Hieman tilannekatsausta Arkilta nyt: 

Katja-Leena on ollut lonkan ongelmien vuoksi hissukseen. Ilkka on autellut vieden hevosia tarhoihin ja talliin aamuin illoin.  Onneksi tallilla on käynyt liikuttajia jonkin verran, joten ainakin Jalmari, Ihqu ja Topi ovat päässeet välillä muuallekin tarhoistaan. Watti ja Vieno ovat pitäneet seuraa toisilleen.  Tänäänkin laukkailivat Ihqun kanssa pellolla into piukassa. Kevät maistuu. 

Asiakaskäynnit ovat olleet stopissa jo jonkin aikaa. Korona on verottanut ja Katja-Leenan elämäntilanne muutenkin on vaikuttanut siihen, että toiminta on jouduttu vetämään minimiin siltä osin.  Toukokuussa Katja-Leena lomailee, mutta yksittäisiä käyntejä voi kysellä yv:nä. 

Leirejä tänä kesänä tuskin pidetään. Loppukesään voidaan miettiä viikonlopun kestävää kokoontumista Vahoon hevosten uittamisen ja muuten mukavan yhdessäolon tiimoilta.  Siihen palataan myöhemmin. 

MUKAVAA JA AURINKOISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE!  EIKÖHÄN SE KESÄKIN SIELTÄ TULE!

- Katja-Leena & karvakorvat

 

10. maalis, 2021

Oripojalle oli varattuna ruunausaika Tampereen hevosklinikalle 10.3. Emäntä jännitti päivää, sillä jo pelkästään traileriin meno mietitytti.  Reissu tallin ulkopuolelle oli Watilla ensimmäinen.  Laura kutsuttiin paikalle apukäsiksi. 

Vieno pakattiin ensin traikkuun.  Se sujuu aina ongelmitta, mutta tänään Vieno temppuili sisäänpäästyään möykkäämällä ja polkemalla jalkaa.  Ilmeisesti sitä harmitti toisen hitaus nousta perässä.  Kuka tietää.  Watti mietti jonkin aikaa, kunnes emäntä meni traileriin leipäpala kädessään houkuttimeksi ja Vienon rauhoittajaksi. 

Lopulta Wattikin nousi sisään vartin sisällä. Olimme tyytyväiset tulokseen.  Kerran se nosti etujalkansa etupuomin päälle, mutta taisi oppia kerrasta, ettei se kannata, sillä niiden poissaaminen ei ollut kovin mukava kokemus.  Oppia ikä kaikki!  Matka Teivoon saattoi alkaa. 

Saimme hikisen varsan ulos ilman ongelmia Teivon päässä.  Se peruutti rauhallisesti lastausiltaa pitkin.  Hieman tuettiin kyljestä. Uusi paikka ihmetytti sitä, mutta Vienon perässä se käveli mukavasti klinikan leikkausodotustilaan.  Vieno vietiin pihatarhaan operaation ajaksi odottamaan.  Pikkutamma hirnui siellä välillä kuin olisi ollut isompikin.  Veimme sitä kävelylle klinikan pihamaalle.  

Pihamaalla näimme mm. upean Irlannincobin, joka oli tullut ilmeisesti ostotarkastukseen klinikalle.  Sillä oli toinen korva musta ja toinen valkoinen.  Hieno lehmänkirjava väritykseltään. Lauran kanssa sitä ihailimme. Vienokin hirnui sille innoissaan. 

Itse Watin ruunaus sujui hyvin.  Operaation teki kokenut eläinlääkäri Kimmo Elfving. Hän kysyi minulta, minkä sukuinen Watti on.  Kerroin, että se on Camrin jälkeläinen.  Elfving on ymmärtääkseni ravimiehiä ja ymmärtää hyvin hevosten sukutaulujenkin päälle.  Hän näytti tietävän senkin, että Watti on ensimmäinen oma kasvattini. Mukava eläinlääkäri kaikin puolin. 

Saimme soiton Ilkan puhelimeen, kun kaikki oli valmista ja saimme luvan mennä hakemaan uunituoreen ruunamme.  Ennen sitä siivosin Vienon ulkotarhan ja otimme tytön mukaan hoitamaan jälleen doulan virkaa.  Watti seisoi tärisevänä ja juuri nukutuksesta toipuneena karsinassa.  Se oli iloinen nähdessään meidät.  Eipä tiennyt poika, missä oli ollut.  Puin sille lämpimät loimet niskaan ja talutin Vienon perässä pihamaalle. 

Muutaman kiepin jouduin sen kanssa ottamaan pihassa, sillä se oli sekaisin vielä nukutuksesta ja sekä suunta että tasapaino olivat jonkin verran hukassa.  Onneksi pysyimme pystyssä.  Lastasimme Vienon ensin ja sitten keskityimme Wattiin.  Se katseli aikansa trailerin ovella ja suostui lopulta nousemaan paikalleen.   Saimme huokaista helpotuksesta.  Lastaus sujui tällä kertaa nopeammin kuin osasimme toivoakaan! Olimme Ilkan kanssa kahdestaan, mutta tuttuja ihmisiä varsalle.  Luottoa löytyi, se oli hienoa!

Hoito-ohjeet olivat matkassa.  Nyt sitten pari viikkoa rauhallisempaa eloa Watin kanssa. Viikko menee ensin tallissa ja pikkukävelyitä harjoittaen.  Sitten voi tarhata ulos.  Isoja revityksiä ei saisi tulla.  Tästä se alkaa ruunapojan elämä Arkissa.  Nyt saa kevät ja kesälaitumet tulla!  Jii-haa!

 

 

16. helmi, 2021

Tänään osallistuin mielenkiintoiseen luentosarjaan Ypäjän hevosopiston tuottamana.  Opiskelen siellä hevosavusteisten palveluiden tuottamiseen tähtäävää koulutusta.  Voidaan puhua eläin- tai hevosavusteisista palveluista. Monet ovat ottaneet rinnalle myös koiria, kissoja, kanoja, vuohia, lampaita jne.  Myös alpakat ja aasit voivat ovat mukavia täydentämään palvelukokonaisuutta. 

Itse hakeuduin ko.koulutukseen siitäkin syystä, että se antaa työkaluja hevosen kouluttamiseen omaan palvelukokonaisuuteen soveltuvaksi.  Nyt, kun suomenhevosvarsani Watti on kasvamassa tallissani, asia on itselleni ajankohtainen ja tärkeä.  Kurssilla on mukana muitakin varsanomistajia. Olimme kaikki yhtä innoissamme. 

Tärkeää on tuntea hevosensa. Samat lainalaisuudet pätevät monilta osin useimpiin harraste- ja  käyttöeläimiimme.  Ei ole itsestään selvää löytää oikeanlaisia hevosia vaikkapa sosiaalipedagogiseen toimintaan.  Hevoselta vaaditaan tietynlaisia ominaisuuksia. Hevoset tarvitsevat myös ihmisvapaata aikaa riittävästi ja niille kuuluvaa laumaelämää. 

Hevoset ovat kaikki erilaisia luonteiltaan, mutta koulutuksella niistä voidaan saada irti asioita, jotka saavat ne toimimaan haluamallamme tavalla.  Tarvitaan rauhallisuutta eli reaktiivisuuden tulee olla hallinnassa. Ihmisen tulee kyetä lukemaan hevosta; sehän viestii korvien asentojen ja olemuksensa kautta paljon.   Vasta hevosten kanssa vietetyt kuukaudet ja vuodet voivat opettaa ihmistä lukemaan niitä riittävän hyvin. Sitä kykyä ei heti ole meistä kellään.  Siksi elämänkokemus ja luottamuksen rakentuminen tässä suhteessa ovat äärimmäisen tärkeitä. 

Luennolla tuli myös ilmi, kuinka jokaisen hevosen omistajan tulee tiedostaa ne riskit, jos antaa hevosensa ulkopuoliseen käyttöön; siis muuhun käyttöön kuin vaikkapa sos.pedagogiseen toimintaan.  Toinen toimija saattaa lähestyä hevosta kokonaan eri tavalla.  Säännöt on oltava selvillä.  

Itsekin olen joskus rekisteröinyt hevoseni jännityksen ja levottomuuden johtuneen jostakin sille aiheutetusta stressitilasta.  Erään hevoseni kohdalla se oli selkeästi  nähtävissä, kun se palautui talliini ylläpidosta muualta.  Siellä kengitys ei ollut sujunut kuten ennen; hevoseni oli kokenut trauman.  Paluunsa jälkeen sen käyttäytyminen kengitettäessä oli todellakin epätavallista ja poikkeavaa.  Meni jonkin aikaan, kunnes asia saatiin korjattua.  Joskus, ikävä kyllä, asiat eivät korjaannut enää koskaan entiselleen.  Muistijälki voi olla niin syvä. 

Jos haluaa, että hevonen tulee olemaan juuri omaan toimintaan soveltuva, kannattaa valita hevonen, jonka kanssa ei vielä ole tehty ihan hirveästi tai sitten kasvattaa sellainen itse. Tuntemalla oman hevosesi varmistat toiminnan turvallisuuden.  Silloin siitä voivat nauttia sekä eläimet että toiminnassa mukana olevat ihmiset.  " Kukaan muu ei lue elämiäni paremmin kuin minä itse"; Tämä jokaisen eläimen haltijan tulisi muistaa. 

 

4. helmi, 2021

Tänään orivarsamme Watti sai toisen rokotteensa.  Emäntä hieman jännitti, kuinka se suhtautuu piikkiin.  Ensimmäinen kerta muutama kuukausi sitten meni mukavasti.  Tänäänkin rokotus kävi sen verran äkkiä, ettei Watti ehtinyt kuin hieman kylkeään kiemurrella; ei noussut pystyyn tai tehnyt jotakin muuta sellaista, mikä olisi saanut toisetkin hepat levottomiksi.  Muu lauma rouskutti heinää omissa karsinoissaan.  Watti seisoi käytävällä eläinlääkärin tultua. 

Hauska on ollut seurata lauman sopeutumista Wattiin emä Meerin lähdön jälkeen.  Emäntä jutteli Topille, että ottaisi Watista suojatin itselleen.  Ihan kuin nämä rupattelut olisivat tehneet tehtävänsä.  Topi ( 27 v ) ei ole kertaakaan ajanut Wattia pois heinäkasaltaan tai kyljestään. Muita se kyllä posmottaa. Aika merkillistä.  Se on selvästi enon osassa!

Ajohommatkin ovat hoituneet mukavasti, kun Topi on ollut veturina.  Vihdoin, kun mökkitie saatiin auratuksi, mentiin muutama lenkki niin, että Watti oli mukana käsihevosena jälleen.  Samalla tavalla, kun mentiin Meerinkin kanssa.  Ei ollut mitään ongelmaa. 

Toisella lenkillä Watti astui jotenkin ojaan ja muksahti sinne joksikin aikaa.  Ilkka päästi otteen irti ja jäimme katsomaan, mitä tapahtuu.... Watti otti pian spurtin Topin rinnalle ja kun emäntä rauhoitteli, jäi siihen seisoa tököttämään ja Ilkka meni ottamaan uudestaan kiinni.  Hyvin sujui loppumatka. 

Pakkaset ovat koetelleet, mutta onneksi koko lauma mahtuu nyt yöksi talliin, kun Vienollekin rakennettiin sinne oma pikkuboxi.  On ollut tyytyväinen alkutappionsa jälkeen järjestelyyn.  Muutaman kerran pyrki vanhaan karsinaansa iltaisin, kun sisälle otettiin. Mutta, nyt jo astelee uuteen karsinaan mukisematta. 

Tänään katsoimme eläinlääkärin kanssa myös, että Watin molemmat kivekset ovat jo laskeutuneet.  Näillä näkymin edessä on kohta ruunaus Teivon klinikalla. 

Kuva: Inka Karkiainen