23. loka, 2021

Talven kynnyksellä

Ensimmäinen lumi oli tänä aamuna tallipihassa. Ei paksua kerrosta, mutta sen verran kuitenkin, että heppasetkin sen rekisteröivät tarhaan mennessään.  

Watin jalkaa on hoidettu parisen viikkoa suihkutellen ja tervalaastarilla.  Se sai toiseen etujalkaan haavan telmiessään tarhassa.  Ilmeisesti oli lyönyt jalan johonkin terävään ja saanut siitä viillon. Se sai vaivaan tulehduskipulääkettä ja hoitona oli suihkutukset muutamaan otteeseen päivässä. 

Aluksi hoito näytti hankalalta, sillä varsa hyppäsi alkuun takajaloilleen letkun ollessa päällä. Se ei loppukesästäkään vielä oikein sietänyt juoksevaa vesiletkua ihollaan.  Onneksi se kuitenkin antautui lopulta hoitoon hienosti. Siihen ei tarvittu mitään muuta kuin rauhallisuutta jälleen kerran.

Kyseessä olevan haaverin johdosta ajoharjoitukset siirtyivät ja kuski, jonka piti tulla kanssamme Wattia harjoituttamaan, sairastui yllättäin.  Tarkoitus on kuitenkin päästä kärryjen eteen heti, kun mahdollista.  Huomenna on tulossa kavioiden hoitoa ja katsotaan, miltä tulevat talvipäivät näyttävät. 

Jalmari ja Vieno olivat leirillä viime viikonlopun.  Niille vaihtelu teki todella hyvää.  Kaikki oli sujunut odotusten mukaisesti ja paluu kotitalliin oli mieluista pienen reissun jälkeen. Myös lauman muut jäsenet toivottelivat leiriläiset tervetulleiksi kotiin.  

Viikolla oli myös surua.  Pitkäaikainen talli- ja leirikoiramme Bertta nukkui ikiuneen.  Ikää oli jo ihmisen iässä yli 70 vuotta jonkin matkaa. Bertta sopeutui tallielämään hyvin.  Se osasi aina väistää hevosta hienosti, ei koskaan jäänyt jalkoihin ja tallikanimme oli sen paras ystävä.  Nyt koiramme on haudattu tonttimme reunalle yhdessä suomenhevosemme Topin kanssa.