10. maalis, 2021

Watti & Vieno hevosklinikalla

Oripojalle oli varattuna ruunausaika Tampereen hevosklinikalle 10.3. Emäntä jännitti päivää, sillä jo pelkästään traileriin meno mietitytti.  Reissu tallin ulkopuolelle oli Watilla ensimmäinen.  Laura kutsuttiin paikalle apukäsiksi. 

Vieno pakattiin ensin traikkuun.  Se sujuu aina ongelmitta, mutta tänään Vieno temppuili sisäänpäästyään möykkäämällä ja polkemalla jalkaa.  Ilmeisesti sitä harmitti toisen hitaus nousta perässä.  Kuka tietää.  Watti mietti jonkin aikaa, kunnes emäntä meni traileriin leipäpala kädessään houkuttimeksi ja Vienon rauhoittajaksi. 

Lopulta Wattikin nousi sisään vartin sisällä. Olimme tyytyväiset tulokseen.  Kerran se nosti etujalkansa etupuomin päälle, mutta taisi oppia kerrasta, ettei se kannata, sillä niiden poissaaminen ei ollut kovin mukava kokemus.  Oppia ikä kaikki!  Matka Teivoon saattoi alkaa. 

Saimme hikisen varsan ulos ilman ongelmia Teivon päässä.  Se peruutti rauhallisesti lastausiltaa pitkin.  Hieman tuettiin kyljestä. Uusi paikka ihmetytti sitä, mutta Vienon perässä se käveli mukavasti klinikan leikkausodotustilaan.  Vieno vietiin pihatarhaan operaation ajaksi odottamaan.  Pikkutamma hirnui siellä välillä kuin olisi ollut isompikin.  Veimme sitä kävelylle klinikan pihamaalle.  

Pihamaalla näimme mm. upean Irlannincobin, joka oli tullut ilmeisesti ostotarkastukseen klinikalle.  Sillä oli toinen korva musta ja toinen valkoinen.  Hieno lehmänkirjava väritykseltään. Lauran kanssa sitä ihailimme. Vienokin hirnui sille innoissaan. 

Itse Watin ruunaus sujui hyvin.  Operaation teki kokenut eläinlääkäri Kimmo Elfving. Hän kysyi minulta, minkä sukuinen Watti on.  Kerroin, että se on Camrin jälkeläinen.  Elfving on ymmärtääkseni ravimiehiä ja ymmärtää hyvin hevosten sukutaulujenkin päälle.  Hän näytti tietävän senkin, että Watti on ensimmäinen oma kasvattini. Mukava eläinlääkäri kaikin puolin. 

Saimme soiton Ilkan puhelimeen, kun kaikki oli valmista ja saimme luvan mennä hakemaan uunituoreen ruunamme.  Ennen sitä siivosin Vienon ulkotarhan ja otimme tytön mukaan hoitamaan jälleen doulan virkaa.  Watti seisoi tärisevänä ja juuri nukutuksesta toipuneena karsinassa.  Se oli iloinen nähdessään meidät.  Eipä tiennyt poika, missä oli ollut.  Puin sille lämpimät loimet niskaan ja talutin Vienon perässä pihamaalle. 

Muutaman kiepin jouduin sen kanssa ottamaan pihassa, sillä se oli sekaisin vielä nukutuksesta ja sekä suunta että tasapaino olivat jonkin verran hukassa.  Onneksi pysyimme pystyssä.  Lastasimme Vienon ensin ja sitten keskityimme Wattiin.  Se katseli aikansa trailerin ovella ja suostui lopulta nousemaan paikalleen.   Saimme huokaista helpotuksesta.  Lastaus sujui tällä kertaa nopeammin kuin osasimme toivoakaan! Olimme Ilkan kanssa kahdestaan, mutta tuttuja ihmisiä varsalle.  Luottoa löytyi, se oli hienoa!

Hoito-ohjeet olivat matkassa.  Nyt sitten pari viikkoa rauhallisempaa eloa Watin kanssa. Viikko menee ensin tallissa ja pikkukävelyitä harjoittaen.  Sitten voi tarhata ulos.  Isoja revityksiä ei saisi tulla.  Tästä se alkaa ruunapojan elämä Arkissa.  Nyt saa kevät ja kesälaitumet tulla!  Jii-haa!