20. syys, 2020

Watti juoksee emänsä tahtiin

Watti juoksee jo emänsä rinnalla ja samaan tahtiin kentällä, kun olemme käyneet muutaman kerran ratsastamassa Meeriä kentällä. Emän kanssa aloitellaan pikkuhiljaa treenaamaan lihaksia varsanhoidon lomassa. 

Täytyy sanoa, että Meeri on hoitanut emän tehtävänsä todella hienosti. Ei parempaa emätammaa voisi olla. Nyt on kuitenkin huomattavissa, että tamman ja varsan toisistaan eroaika on pidentynyt ja esimerkiksi tallissa ne voivat olla käsittelyssä eri karsinoissa, pienen välimatkan päässä toisistaan. Tietysti näköyhteys on oltava. 

Tänään Meeri seisoi käytävän toisella puolella sijaisevassa karsinassa satuloituna, kun varsa jäi niiden yhteiseen karsinaan. Se ei näyttänyt tuottavan kummallekaan suurempia vaikeuksia. Ja, Watti seisoi jälleen hienosti kahtapuolta kiinni käytävällä, kun Inkan kanssa harjailimme sitä.  

Ensimmäisen kerran Watti pääsi kentälle pari viikkoa sitten, kun Saara, tallinpitäjän tytär, ratsasti Meeriä sen vierellä.  Silloin Watti intoutui juoksemaan lähestulkoon koko ajan rinnalla. Tänään sen sijaan Watti keskittyi "olennaiseen", eli syömään ruohontupsuja kentän laidalla ja otti vain silloin tällöin pyrähdyksiä emäänsä kohti. Tänään Meerillä ratsasti Laura. 

Kun menimme letkana kentälle, tuli vastaan neljä metsästyskoiraa taluttajansa kanssa. Koirat alkoivat haukkua meidän kääntyessä niiden edestä kentälle johtavalle polulle. Tässä kohden päästin Meerin ja ratsastajan menemään edelle, sillä Watti jäi empimään menoaan. Ajattelin, että emä tuo siinä kohti sille rohkeutta. Mutta, Wattipa jäikin tuijottamaan koiria ja kauhu sen korvien välissä kasvoi. Se singahti paikoiltaan ja kaatui erääseen puskaan, mutta onneksi otteeni riimunarusta ei hellittänyt.  Pian varsa oli taas jalkeilla, ja niin pääsimme kentälle emän ja muiden perässä.  Noin montaa haukkuvaa koiraa ei pikkuvarsa ollut vielä nähnytkään. Olipa siinä ihmettelemistä kerrakseen!