9. kesä, 2020

Valakia tuli talliin

Lauantai-iltana 6.6. n. klo 21.30 saimme todistaa uuden elämän ihmettä. Meerin varsomisen hetki vihdoin koitti. Katja-Leena istui kotisohvallaan ja katsahti valvontakameraan saatuaan juuri yhden jakson Pieni talo Preerialla -sarjasta päätökseen.  Meeri oli jo menossa makuulle ja alkamassa ponnistamaan varsaa ulos.  Katja-Leenalle tuli kiire juosta autoon ja singahtaa kohti tallia.

Ensimmäinen näky varsasta kaltereiden takaa oli se, kun sen kaunis pää ja etujalat pilkistivät amniopussista. Se nökötti olkipatjalla emänsä takapään vieressä. Näky syöpyi Katja-Leenan mieliin. Varsa näytti hyvinvoivalta ja terveeltä, hengitti hienosti itse ja katseli ympärilleen. Mikä  Luojan ihme! 

Varsaa ja emää ei tohtinut tuossa vaiheessa vielä mennä häiritsemään liikaa. On nimittäin niin, että napanuoran kautta varsa saa yhä verta, ja jos siihen menee ihminen sähläämään, saattaa tamma hermostuksissaan nousta ylös liian aikaisin.  Kun tamma nousee, napanuora yleensä katkeaa.  Katja-Leena päätti siis seurata tilanteen kehittymistä karsinan oven takaa.

Kun kaikki oli hyvin ja tammakin tarpeeksi levännyt, Katja-Leena aukaisi karsinan oven ja kuivasi varsaa pyyhkeellä sekä poisti amniopussin kalvot varsan jaloista.  Meeri nousi nuolemaan ja tutustumaan varsaansa. Katja-Leena erehtyi luulemaan varsaa tammaksi.  Hänen mielestään se näytti tammalta, mutta mitään varmuuttahan asiasta ei vielä tuossa kohdin ollut. Huvittuneena jälkeenpäin hän ajatteli, kuinka tamma olisi hieman kulmiensa alta katsellut ja tuuminut: " Eikö se emäntä ymmärrä, että potran pojanhan minä tässä pyöräytin, turha lässytellä tytölle "!  

No, joo...seuraavana päivänä totuus asiasta valkeni, kun orivarsa pissasi silminnähden ensi kerran. Poikahan se!  Katja-Leenan piti päivittää uutisensa uudestaan.  Arkki Valakia vaihtoi kutsumanimensa Wimmasta Watiksi.  Valo syttyi!

Uuden elämän syntyminen on mahtava kokemus kaikkinensa.  Sitä saatiin koko perheen voimin kameran kautta ihmetellä. Seuraamassa olivat isomummi ja- pappa ja tytär perheineen Amerikkaa myöten.  Rukouksemme oli kuultu.  Tervetuloa maailmaan Watti; Tuottamaan iloa ja tuottamaan unohtumattomia hetkiä Arkin elämään ja toimintaan.  Rakastamme sinua!

Meeritamma on luotu emän osaan. Se hoitaa hienosti pienokaistaan ja hoiti tilanteen paljon Katja-Leenaa rauhallisemmin.  Siinä vaiheessa, kun varsan odotettiin vihdoin nousevan jaloilleen ja pääsevän nisille imemään ensimmäiset ternimaidot talteen, alkoi emäntä jo huolestua. Aikataulussa kuitenkin vielä oltiin, kun asiaa tarkistettiin päivystävältä Parkanon eläinlääkäriltä.  

Lopulta Ilkka ja Katja-Leena tukivat varsaa pystyyn n. 20 min ajan, levitellen välillä sen jalkoja oikeaan asentoon. Ne kun olisivat menneet ristiin ja sikin sokin.  Voima virtasi lopulta pitkiin kinttuihin ja varsa seisoi omin avuin.  Oli liikuttavaa nähdä, kuinka Meeritamma tuli Katja-Leenan luokse pyytämään apua varsan jaloille nostamiseen. Tuupaten lähes turvallaan varsaa kohti.  Nisille varsa löysi lopulta hienosti itse, mitä nyt ensin yritti lutkuttaa emänsä etukainaloita.  On se ihmeellistä, kuinka luonto lopulta hoitaa hommat!

Seuraavana päivänä varsomisesta oli tuulista ja viileää, joten tamman ja varsan oli parempi keskittyä toisiinsa tallin suojissa ja lämpimässä.  Maanantaina tehtiin pari pyrähdystä ulos pihamaalle, missä Meeri sai maistella vihreää ja varsa pysytteli emänsä vieressä iloisesti pitkillä jaloillaan loikkien.  Laitumelle lasku tapahtuu tänään tiistaina 9.6. ensimmäisen kerran. 

Katja-Leena oli herännyt yksi kevätaamu sellaiseen nimeen kuin Arkki Valakia. Sehän se oli tarkoitus antaa varsalle nimeksi, eipä olisi heti mieleen tullut . Onneksi apuja annetaan. 

Linkki, mistä voit lukea varsasta vielä lisää:  http://www.arkkitalli.fi/446140912

ILOISESTI ETEENPÄIN, KOHTI JUHANNUSTA MENNÄÄN!