Lokakuun kuulumisista Arkilta sen verran, että Jalmari ja Vieno olivat viikonloppuleirillä Vahossa. Vieno oli siellä muutaman kerran pujahtanut aidan alitse vihreälle. Lopulta sähköaita saatiin pelittämään ja pikku-tamma pysyi tarhassa aloillaan. Jalmari toimi leirillä talutusratsuna ja Vieno kärryjen edessä totuttuun tapaan. 

Leirin jälkeen hepat saivat syksyn madotuksen ja valmistautuvat pikkuhiljaa tallielämään suhteellisen pitkän laidun- ja pihattokauden jälkeen. Kuraa alkaa kertymään tarhojen pohjalle sateiden jälkeen.  Ne on lanattava vielä ennen talventuloa. 

Tänään saimme viettää mukavan ajohetken Watin 2 v  ja Jalmarin kera. Talliapumme Inka ratsasti Jalmarilla, kun me isäntäväki ajoimme varsan samaan tahtiin. Oli mukava nähdä, kuinka Watti kuunteli hienosti ääniapuja,eikä hötkyillyt ollenkaan. Kotiinpäin tuleminenkin sujuu rauhallisesti. Emänsä oli samanlainen.  Muutamassa ylämäessä innostin Wattia pieneen raviin ja niin se otti muutaman upean ravipätkän pirteässä syyssäässä. Hyvä mieli jäi tästä hiitistä! 

Kuva: Inka Karkiainen

Tänään mennessämme tekemään iltatoimia talille, otimme jälleen Ihqun ruunien seasta tarhakaveriksi Vienolle. Kaverini sanoi minulle, että kuinkahan mahtaa käydä; "Saatko hevosen laumasta kuinka erilleen"? 

Huutelin portilla kaikkia ruunia nimeltä ja pian kuuluikin jo kavioiden kopsetta tasaiseen tahtiin. Ensin saapui Watti portille, perässään Jalmari ja Ihqu. Jälkimmäinen oli jo heti sen näköinen, että tiesi, mitä on tulossa ja jäi hieman taka-alalle muista. 

Kosketin Wattia kylkeen ja pyysin hieman siirtymään. Varsa siirtyikin heti ja kääntyi pihattoa kohden. Jalmari käveli pihaton sisälle ja Watti päätti astella perässä. Sitten sanoin Ihqulle: "Tulehan nyt, niin vien sinut Vienon kaveriksi; Vieno odottaa ". Siinä samassa ruuna käveli luokseni ja päätti lähteä matkaani. Kaverini ihmetteli vierelläni, mitä oikein tapahtui. Hoidin puhumalla kaiken. 

Hevonen ymmärtää paljon puhetta. Tiesitkö, että uusimpien brittiläistutkimusten mukaan hevonen on 2-vuotiaan pikkulapsen tasolla puheenymmärtämisen suhteen?  Tämänpäiväinen vain vahvisti minulle tämän. Ensi kerralla otan tilanteen videolle. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta. 

WATIN KOULUTUS

Watin koulutuksessa oli muutaman viikon tauko, mutta jälleen on päästy ajolle. Eilen ajoreissu sujui todella hienosti. Puikoissa oli ystävämme Katri. Varsa käveli hienosti parin kilsan lenkin kärryt perässään. Malttoi lähteä liikkeelle rauhallisesti ja odotti tienhaarassa autoakin ainakin minuutin parin verran. Lopuksi sai melassivetensä palkaksi ja Katrilta pienen lihashuollon. Tästä on hyvä jatkaa!

Arkkitallin shetlanninponitamma Vieno oli tänä kesänä oriin luona Anjalan hevostilalla.  Astutuskesiä on ollut useampi, eikä varsaa vain ole kuulunut. Odotukset eivät siis siinä mielessä olleet kovin korkealla tänäkään vuonna. Mutta, kuinka ollakaan tänään saimme tiedon: MEILLE TULEE JUHANNUSVARSA ENSI KESÄNÄ!  

Varsan isä on kutsumanimeltään Otto ja kokonimeltään: Promisehill Moon Magic 137SH.  Kyseessä on kaunis kirjava oripoika, joka myös on luonteeltaan kiltti ja hyvätapainen. Tuskin jaksamme odottaa, että varsa näkee päivänvalon. Toivotaan myös, että Vienosta kuoriutuu huolehtiva ja hyvä emä varsalleen.  Ainakin sillä on kokemusta doulana olemisesta Meerin ja Watti-varsan seurassa kesältä 2020.

2-vuotias varsamme Watti on viettänyt laidunkesäänsä iloisesti Jalmarin seurassa. Watti on ihmisläheinen ja helppo varsa.  Kun emäntä menee tarhaan laittamaan sille pudonnutta riimua takaisin päähän, se seisoo nätisti ja työntää turpansa riimuun.  Se ei ei rynni portilla ja on muutenkin helppo käsitellä.  En tiedä, voiko tällaista varsaa ollakaan?  

Ajo-opetus meni muutamasta kerrasta Watille perille.  Tänään Tino ajoi sillä jo yksin lenkin. Tarkoitus on mennä raviradalle alkusyksystä kokeilemaan, kuinka ajaminen siellä sujuu; vieläpä vauhdittajan kera. Tällaista on siis suunnitteilla Watille. 

Ihqu on viettänyt aikaansa Vienon kanssa ja voinut nyt ihan hyvin.  Kaviot ovat kestäneet erikoiskenkineen ja liikutustakin on säännöllisesti ollut.  Välillä ruunaa on päästetty toisten ruunien seuraan jo kalutulle viheriölle. Se on selvästi ollut sille mieleen. 

Jalmari ja Vieno vierailivat kesä-heinäkuun taitteessa Vahon leirillä.  Leiri sujui molempien osalta hyvin. Lapset olivat tyytyväisiä kärryilyyn ja talutusratsastukseen.  Myös omat lapsenlapsemme pääsivät nauttimaan tästä. Syksyllä on tulossa vielä leiri, minne heppoja on tarkoitus viedä mukaan sekä Vieno osallistuu kehitysvammaisille ja heidän omaisilleen suunnatuille messuille kärryttelyponina. 

MUKAVAA ALKUSYKSYÄ KAIKILLE!

Kesähelteet ovat toistaiseksi takanapäin ja kaikkein pahimmat ötökkäillat. Meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa hampaat yks päivä ja Watilta päätettiin poistaa samalla kertaa sudenhampaat yläleuasta. Ne olivat kasvaneet varsalla yllättävän isoiksi. Sudenhampaat saattavat vaivata suussa esim. kuolainten käytön yhteydessä.

Kaikki hepat saivat rauhoitteen ja operaatiot sujuivat hyvin. Ihqu oli kaikkein tokkuraisin rauhoitteesta, hyvä että pystyssä pysyi.  Eläinlääkäri Jenni sanoi, että yleensä hevoset kyllä pysyvät pystyssä, vaikka näyttävätkin tosi horjuvilta. 

Watti sai lopulta muutaman päivän antibioottikuurin hampaiden poiston vuoksi, sillä yksi tikki jouduttiin laittamaan ikenen hieman repeytyessä.  Hikistä hommaa oli raspausapuna oleminenkin, sillä sattui juuri hellepäivä ja etenkin Wattia piti tukea kaksin käsin operaation ajan.  Mutta, mallikkaasti homma lopulta sujui. Kiitos Jennin. 

Tänään kävikin sitten kengittäjä Sanna vuolemassa hevosten kaviot ja Ihqu sai etujalkoihinsa uudet erikoiskengät talvella todetun kaviokuumeen vuoksi.  Kaviot saivat kengittäjältä nyt hyvän arvion, tilanne näytti rauhoittuneen.

Ihqun ja Vieno-ponin tarhaa tehtiin isommaksi, että liikkumistilaa tulee lisää.  Ihqua on käyty myös liikuttamassa suhteellisen säännöllisesti, että verenkierto kavioissa olisi riittävän hyvä kuntoutumisen kannalta. 

VIENO VIEDÄÄN SULHOLAAN

Vieno lähtee kuin lähteekin huomenna sulhon luokse Anjalaan. Siellä vastassa on Otto-poni, oikealta nimeltään Promisehill Moon Magic.  Se on väritykseltään valko-mustakirjava. Kerrassaan hieno oripoika. 

Kolmena kesänä aiemmin on Vienoa yritetty astuttaa. Nähtäväksi jää, kuinka nyt käy. Jos homma natsaa,on muutoksia tallissa tulossa. Niihin palaamme sitten myöhemmin. 

MUKAVAA LOPPUKESÄÄ KAIKILLE!

Alkukesän kuulumiset alkavat kesän kauneuden ylistyksellä. Kukkia on laitettu pihamaata koristamaan ja aitauksia rustattu hevosille.  Tänä vuonna kaikki karvaturvat eivät pääse samalla tavalla nauttimaan laitumen vehreydestä kuin aiemmin.  Siihen on omat terveydelliset syynsä. Lauma on jouduttu jakamaan kahtia; Ihqu ja Vieno tarhataan yhdessä ja Watti-varsa ja Jalmari pääsevät laitumelle. 

Watin ajo-opetus on edistynyt pikkuhiljaa. Takaa-ajoja ilman kärryjä on takana reilu kymmenkunta ja kärryjenkin edessä on jo muutamia kertoja varsa ollut.  Toinen kerta kärryjen kanssa oli varsin jännittävä niin kouluttajile kuin varmaan Watillekin. Lähtö oli "lentävä". Hieman emäntää jännitti, saadaanko kärryjä seuraavalla kerralla kuinka perään. 

Ostimme uudet kevyemmät kärryt ja ne Watti suostui ottamaankin ajettavakseen. Siinä mielessä siis edistymme, että kaikki vermeet ovat tulleet nyt kuvaan mukaan ja varsa on ne allekirjoittanut, toistaiseksi.  

Viime kerralla se painoi turpaansa emännän syliin, kun hieman kärryjen kiinnittäminen jännitti.  Silloin tajusin minäkin jotakin: " Hevonen on tietyllä tavalla sielunkumppanini. Ehkä siksi ymmärrämme toisiamme niin hyvin. Minäkin olen elämäni aikana kokenut paniikkitilanteita ja pystyin näkemään varsani silmistä, mitä sellainen tunne saa kehossa aikaan"! Siinä sitten silittelin sen sileää turkkia ja rauhoitin sitä.  

Päästimme kolme pyttyä pihanurmea siistimään tänään. Yhdestä kohtaa aidassa olikin rako ja kaikki kolme karkasivat metsän puolelle ja lopulta ne löytyivät mökkitien varresta. Leivällä saimme houkuteltua ja pääsimme takaisin pihamaalle. Hieno oli nähdä, kuinka varsakin tuli riimunarussa hienosti takaisin ja myötäili käskyjäni, kun olin metsässä välillä tiukoissa paikoissa oksien ja puunrunkojen välissä. Tällaiset kokemukset vahvistavat luottamusta ja suhdetta hevoseen. 

TIEDOKSI: 

Tallin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan olen jättänyt nyt tauolle. Siihen palataan syksymmällä. Nyt vain lomaillaan ja nautitaan elämästä. 

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE KAMUILLEMME!