Valakia tuli talliin

8. heinä, 2021

Arkki Valakia eli Watti pääsi elämänsä ensimmäiselle kesäleirille Vahon maisemiin. Se sai tuntumaa lapsijoukkoon, leiriohjelmiin ja pääsipä poika lopuksi uimaan, Ihqun näyttäessä mallia. 
Watti sai kehuja rauhallisesta käytöksestään ja luottamuksestaan ihmiseen. Wattia taluteltiin pihanurmella, kun sen heppakaverit olivat työskentelemässä. Vieno toimi kärryjen edessä mukavasti ja Ihqu sekä Jalmari talutusratsastuksessa. Lapsia leirillä oli parisen kymmentä. 
Jonkin aikaa taluttajat joutuivat odottelemaan uimarannalla Watin kerätessä rohkeutta astua syvemmälle järveen. Kun se keräsi rohkeutensa, se oli innoissaan pienessä aallokossa uiskentelemassa. Toinen taluttajamiehistä meni rinnalle uimaan ja uitti varsaa ympyrällä. Helteen polttaessa kylpy vilvoitti varmasti. Watti oli selvästi tyytyväinen kokemuksestaan! 
Traileriin nousut ja kuljetukset sujuivat myös hyvin. Kyllä jäi hyvä mieli! Kiitokset kaikille apujoukoille! Tästä se sosiaalipedagogiseen toimintaan kasvatettavan hevosen elämä sai paljon uutta pontta tulevaisuuteen. 🌺 -Katja-Leena

Kuvassa Watti Kari Mäkelän talutuksessa Vahon leirillä. Photo by K-L Klinga

2. kesä, 2021

Arkkitallin suuri persoona on poissa.  Tomun Toive alias Topi on päässyt ansaittuun lepoonsa 27 vuoden korkeassa hevosiässä.  Tänään vein töistä tultuani viimeiset banaanit hänelle. Topi piti banaanista, jota aina silloin tällöin hänelle tarjosin. ❤

Arkkitallin toiminta yli kymmenen vuotta sitten alkoi oikeastaan siitä, että Topi oli olemassa. Topi oli palvelija isolla P:llä.  Kun sen luottamus ihmiseen oli taattu, sen sai menemään vaikkapa rusetille. Tästä mahtavasta työtoverista luopuminen on tehnyt todella kipeää.

Topi sai elää laumassa ja vielä viimeisinäkin vuosinaan palvella aina silloin tällöin.  Vanhallekin hevoselle on tärkeää olla joskus mukana toiminnassa, vaikkei tietenkään samalla volyymilla kuin ennen. Leirihevosena Topi oli huippu. Se kantoi ratsastajaa suurella antaumuksella.  Topi toimi hyvin myös kärryjen edessä. 

Moni ihminen sai tutustua Topiin. Heppakaverina se opetti kärsivällisyyttä, taitoa ja lujuutta. Topin kanssa ilolla ja kärsivällisyydellä työskennelleet pysyvät varmasti hevosten käsittelijöinä nöyrinä loppuun saakka.  Ylpeydelle ja kaikkitietävyydelle ei ole sijaa. 

On aina surullista, mikäli meiltä häviää nöyryys tämän suuren eläimen ja toisten ihmisten edessä.  Hevosten kanssa on aina vara oppia uutta ja on nähtävä, kuinka jokainen on oma yksilönsä ja tekee asiat omalla tavallaan.  Topi opetti sen. Ilman nöyryyttä ei kukaan menesty. Topi oli myös suora palautteen antaja. Suoria palautteita, ei kiertoteitä. Sitä kaiketi jokainen toivoo.

Topi oli suurimmalta osin terve.  Yksi jalkavamma oli yhteiselomme aikana, mikä hoidettiin klinikka- ja lepohoidoin kuntoon. Sen jälkeen vauhti sitten hiljenikin, mm. esteiden ylitykset jäivät. Viimeisenä elinvuotena aineenvaihdunnallinen sairaus (cushing) sai Topin voimat heikkenemään. Rauta-arvot romahtivat, eikä oikeastaan jäänyt enää vaihtoehtoja. Lämmin kesä olisi ollut vastassa, ja se olisi ollut eläinystävällemme aivan liikaa. 

Nyt on surun aika.❤ Toisaalta näki, kuinka Topi oli jo valmis luopumaan asemastaan laumassa.  Se helpottaa suruamme. Me rakastimme Topia. Hän tulee olemaan osa meitä loppuun saakka. 

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka kuljitte kanssamme palan matkaa! 

Kuva: Erja Taura-Jokinen ( Sana-lehti, 2011 );

Katja-Leena ja Topi Åfeltin hevostilalla. 

 

 

24. touko, 2021

Viime viikko meni mukavasti reippaan Tytti tettiläisen ( tet-harjoittelijan ) kanssa touhutessa monenlaista. Myös team Arkkitalli Laura & Maarit osallistui tallin tyhjennystalkoisiin.  Vanhat turvepatjat karsinoista poistettiin ja nyt talli saa odottaa pesua jonakin sopivana hellepäivänä. Silloin on tarkoitus järjestää uudet talkoot. Katja-Leena on luvannut grillibileet ahkerille talkoolaisille samaan syssyyn. 

Kolmipyttyinen ruohonleikkuri on päässyt jo pihamaalle hommiin;  Ihqu, Watti ja Vieno tekivät hyvää jälkeä.  Ihqu on saanut sponsorin ja on yhä vielä Arkissa.  Hyvä niin, sillä Watti saa siltä mukavasti juoksu- ja leikkiapuja.

Kun yhtenä päivänä oltiin keräämässä oksia alalaitumelta kyntöä varten, Ihqu oikein esitteli leikittäjän taitojaan emännälle.  Se pyöri häntä pystyssä hetken ympärillämme ja meni sitten haastamaan Watin laukkakisaan.  Pian pojat jo laukkailivat tarhaa päästä päähän. Tuntuivat vaan innostuvan, kun emäntä nauroi menolle ääneen.  Vieno söi tyytyväisenä ruohontupsuja, eikä lähtenyt sillä kertaa leikkiin mukaan. 

Watti on ohittanut Ihqun jo säkäkorkeudessa. Kun sai matolääkkeen, emäntä sai sen painoksi jo reilusti yli 250 kg.  Matolääke meni 300 kg:n mukaan. Vieläkin takakorkeutta on, joten Watti saattaa kasvaa lähemmäksi 160 cm, aika näyttää.  Watin isällä korkeutta on hieman vajaa 160 cm.  Emän säkäkorkeus jää jonkin verran sen alle. 

TOPIN VIIMEINEN KESÄ

Sh-ruuna Tomun Toive eli Topi sairastui silminnähtävästi Cushingintautiin alkukeväästä. Sillä aloitettiin lääkitys, mutta kunto näytti romahtaneen silmissä. Turkki oli karsean näköinen ja rauta-arvot menivät alas.  Onneksi insuliinit ja muut arvot olivat viitearvojen sisällä.  Ikäähän Topilla on jo 27 vuotta

Tämä kesä on kuitenkin ruunalle viimeinen.  Laskemme enää vain viikkoja.  Rautakuuri aloitettiin ja ruokintaa on terästetty. Laumassa huomaa, kuinka Topi on jäämässä heikommalle myös.  Koskaan aiemmin se ei ole joutunut tilaansa puolustamaan. Nyt on tullut aika päästää tämä rakas ja hyvin Arkkia palvellut konkari vihreille niityille.  

 

 

 

21. huhti, 2021

Tänään Arkin tiimi vietti mukavan päivän trimmauksen merkeissä.  Topin pitkä turkki sai kohennusta, kun Laura tarttui trimmeriin ja samoin Jalmarin karvoja hieman fiksattiin.  Varsinaisilta klippauksilta hepat säästettiin, että tarkenevat ulkosalla.  Molemmilla ruunilla jo alkaa ikäkin painaa.  Jalmarilla ikää on 21 vuotta ja Topilla 27 vuotta.  Hienosti seisoivat molemmat puomin äärellä ja antoivat tehdä hienosäädöt.  Watti-varsa sai hyvän oppituokion tilanteesta, kun ihmetteli puomin takana touhuilua. 

Hieman tilannekatsausta Arkilta nyt: 

Katja-Leena on ollut lonkan ongelmien vuoksi hissukseen. Ilkka on autellut vieden hevosia tarhoihin ja talliin aamuin illoin.  Onneksi tallilla on käynyt liikuttajia jonkin verran, joten ainakin Jalmari, Ihqu ja Topi ovat päässeet välillä muuallekin tarhoistaan. Watti ja Vieno ovat pitäneet seuraa toisilleen.  Tänäänkin laukkailivat Ihqun kanssa pellolla into piukassa. Kevät maistuu. 

Asiakaskäynnit ovat olleet stopissa jo jonkin aikaa. Korona on verottanut ja Katja-Leenan elämäntilanne muutenkin on vaikuttanut siihen, että toiminta on jouduttu vetämään minimiin siltä osin.  Toukokuussa Katja-Leena lomailee, mutta yksittäisiä käyntejä voi kysellä yv:nä. 

Leirejä tänä kesänä tuskin pidetään. Loppukesään voidaan miettiä viikonlopun kestävää kokoontumista Vahoon hevosten uittamisen ja muuten mukavan yhdessäolon tiimoilta.  Siihen palataan myöhemmin. 

MUKAVAA JA AURINKOISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE!  EIKÖHÄN SE KESÄKIN SIELTÄ TULE!

- Katja-Leena & karvakorvat

 

10. maalis, 2021

Oripojalle oli varattuna ruunausaika Tampereen hevosklinikalle 10.3. Emäntä jännitti päivää, sillä jo pelkästään traileriin meno mietitytti.  Reissu tallin ulkopuolelle oli Watilla ensimmäinen.  Laura kutsuttiin paikalle apukäsiksi. 

Vieno pakattiin ensin traikkuun.  Se sujuu aina ongelmitta, mutta tänään Vieno temppuili sisäänpäästyään möykkäämällä ja polkemalla jalkaa.  Ilmeisesti sitä harmitti toisen hitaus nousta perässä.  Kuka tietää.  Watti mietti jonkin aikaa, kunnes emäntä meni traileriin leipäpala kädessään houkuttimeksi ja Vienon rauhoittajaksi. 

Lopulta Wattikin nousi sisään vartin sisällä. Olimme tyytyväiset tulokseen.  Kerran se nosti etujalkansa etupuomin päälle, mutta taisi oppia kerrasta, ettei se kannata, sillä niiden poissaaminen ei ollut kovin mukava kokemus.  Oppia ikä kaikki!  Matka Teivoon saattoi alkaa. 

Saimme hikisen varsan ulos ilman ongelmia Teivon päässä.  Se peruutti rauhallisesti lastausiltaa pitkin.  Hieman tuettiin kyljestä. Uusi paikka ihmetytti sitä, mutta Vienon perässä se käveli mukavasti klinikan leikkausodotustilaan.  Vieno vietiin pihatarhaan operaation ajaksi odottamaan.  Pikkutamma hirnui siellä välillä kuin olisi ollut isompikin.  Veimme sitä kävelylle klinikan pihamaalle.  

Pihamaalla näimme mm. upean Irlannincobin, joka oli tullut ilmeisesti ostotarkastukseen klinikalle.  Sillä oli toinen korva musta ja toinen valkoinen.  Hieno lehmänkirjava väritykseltään. Lauran kanssa sitä ihailimme. Vienokin hirnui sille innoissaan. 

Itse Watin ruunaus sujui hyvin.  Operaation teki kokenut eläinlääkäri Kimmo Elfving. Hän kysyi minulta, minkä sukuinen Watti on.  Kerroin, että se on Camrin jälkeläinen.  Elfving on ymmärtääkseni ravimiehiä ja ymmärtää hyvin hevosten sukutaulujenkin päälle.  Hän näytti tietävän senkin, että Watti on ensimmäinen oma kasvattini. Mukava eläinlääkäri kaikin puolin. 

Saimme soiton Ilkan puhelimeen, kun kaikki oli valmista ja saimme luvan mennä hakemaan uunituoreen ruunamme.  Ennen sitä siivosin Vienon ulkotarhan ja otimme tytön mukaan hoitamaan jälleen doulan virkaa.  Watti seisoi tärisevänä ja juuri nukutuksesta toipuneena karsinassa.  Se oli iloinen nähdessään meidät.  Eipä tiennyt poika, missä oli ollut.  Puin sille lämpimät loimet niskaan ja talutin Vienon perässä pihamaalle. 

Muutaman kiepin jouduin sen kanssa ottamaan pihassa, sillä se oli sekaisin vielä nukutuksesta ja sekä suunta että tasapaino olivat jonkin verran hukassa.  Onneksi pysyimme pystyssä.  Lastasimme Vienon ensin ja sitten keskityimme Wattiin.  Se katseli aikansa trailerin ovella ja suostui lopulta nousemaan paikalleen.   Saimme huokaista helpotuksesta.  Lastaus sujui tällä kertaa nopeammin kuin osasimme toivoakaan! Olimme Ilkan kanssa kahdestaan, mutta tuttuja ihmisiä varsalle.  Luottoa löytyi, se oli hienoa!

Hoito-ohjeet olivat matkassa.  Nyt sitten pari viikkoa rauhallisempaa eloa Watin kanssa. Viikko menee ensin tallissa ja pikkukävelyitä harjoittaen.  Sitten voi tarhata ulos.  Isoja revityksiä ei saisi tulla.  Tästä se alkaa ruunapojan elämä Arkissa.  Nyt saa kevät ja kesälaitumet tulla!  Jii-haa!