Valakia tuli talliin

10. syys, 2021

Watti kasvaa ja komistuu.  Se alkaa olla korkeudeltaan jo ison hevosen kokoa. Veikkaanpa, että täysikasvuisena lähentelee sataakuuttakymmentäsenttiä säkäkorkeudeltaan. Isänsä Camri jää hieman sen alle, eikä emäkään ollut ihan niin korkea. 

Takaa on varsaa nyt ohjasajettu joitakin kertoja. Se alkaa sujua kivasti. Tänään pysähdykset ja liikkeellelähdöt menivät hyvin, samoin käännökset. Olen opettanut sen pysähtymään myös tien lopussa ja odottamaan hetken. Hyvä opettaa, etenkin, kun liikennettä on vastassa. 

Tänään eivät autojen ohiajot häirinneet poikaa mitenkään. Onneksi laidunkin on ollut aivan tien vieressä, joten liikenteen ääniin on ainakin tottunut. 

Suitset saatiin myös päähän ja muita vermeitä selkään. Varsa jaksoi seistä paikallaan tallikäytävällä. Kun lenkiltä tultiin, putsattiin myös hyvässä sovussa kaviot. Harjoituksista jäi tosi hyvä mieli. Watti tuli vielä portille session jälkeen hakemaan huomiorapsutukset. Kovasti olen sanallisesti kehunut poikaa. Se on näille suomihepoille mannaa!

 

 

 

 

21. elo, 2021

Näyttää siltä, että kesä on auttamattomasti jälleen ohi.  Monta asiaa jäi tekemättä, mutta jotakin sentään saatiin maaliinkin kesän aikana.  Watti on kasvanut takakorkeudestaan jo paljon sopusuhtaisemmaksi laumassa, missä ilmiselvästi viihtyy.  Jalmari ja Ihqu ovat ottaneet hänet omakseen.  

On hauska huomata, kuinka etenkin Ihqu leikkii isoveljeä.  Välillä se viestittää kehollaan, kuinka haluaa näyttää mallia pienemmälle.  Se seisoo paikallaan hievahtamatta, kun harjaillaan tai kun laitetaan ötökkäsuojaa.  Se aivan selvästi nauttii roolistaan!

Jalmari taas on hieman itsenäisempi.  Se rouskuttaa heinää rauhallisena, kun kaksi muuta mennä telmivät välillä laukkapyrähdyksiä tai ravia laitumen päästä päähän.  Ikäkin jo tekee, ettei jaksa samalla tavalla irrotella. 

Vieno on viettänyt kesän omassa tarhassaan.  Se on ollut hyvä, sillä pikkuinen shettistyttö ei kestä samalla tavalla syödä laidunruohoa lihomatta aivan palloksi.  Se on ollut tyytyväinen päästessään välillä pihanurmea niittämään hampaillaan ja tyytynyt myös kuivaan heinään, jota sille tarjoillaan päivittäin.

Tänään otimme hepat kavioiden huoltoon talliin.  Wattikin jaksoi seistä yllättävän hienosti käytävällä, kun sen kavioita vuoltiin ja viilailtiin.  Palkaksi annettiin muutama kuiva leipäpala. 

Eipä tällä erää muuta; mukavaa syksyä kaikille!  Pidetään toisistamme huolta!

 

8. heinä, 2021

Arkki Valakia eli Watti pääsi elämänsä ensimmäiselle kesäleirille Vahon maisemiin. Se sai tuntumaa lapsijoukkoon, leiriohjelmiin ja pääsipä poika lopuksi uimaan, Ihqun näyttäessä mallia. 
Watti sai kehuja rauhallisesta käytöksestään ja luottamuksestaan ihmiseen. Wattia taluteltiin pihanurmella, kun sen heppakaverit olivat työskentelemässä. Vieno toimi kärryjen edessä mukavasti ja Ihqu sekä Jalmari talutusratsastuksessa. Lapsia leirillä oli parisen kymmentä. 
Jonkin aikaa taluttajat joutuivat odottelemaan uimarannalla Watin kerätessä rohkeutta astua syvemmälle järveen. Kun se keräsi rohkeutensa, se oli innoissaan pienessä aallokossa uiskentelemassa. Toinen taluttajamiehistä meni rinnalle uimaan ja uitti varsaa ympyrällä. Helteen polttaessa kylpy vilvoitti varmasti. Watti oli selvästi tyytyväinen kokemuksestaan! 
Traileriin nousut ja kuljetukset sujuivat myös hyvin. Kyllä jäi hyvä mieli! Kiitokset kaikille apujoukoille! Tästä se sosiaalipedagogiseen toimintaan kasvatettavan hevosen elämä sai paljon uutta pontta tulevaisuuteen. 🌺 -Katja-Leena

Kuvassa Watti Kari Mäkelän talutuksessa Vahon leirillä. Photo by K-L Klinga

2. kesä, 2021

Arkkitallin suuri persoona on poissa.  Tomun Toive alias Topi on päässyt ansaittuun lepoonsa 27 vuoden korkeassa hevosiässä.  Tänään vein töistä tultuani viimeiset banaanit hänelle. Topi piti banaanista, jota aina silloin tällöin hänelle tarjosin. ❤

Arkkitallin toiminta yli kymmenen vuotta sitten alkoi oikeastaan siitä, että Topi oli olemassa. Topi oli palvelija isolla P:llä.  Kun sen luottamus ihmiseen oli taattu, sen sai menemään vaikkapa rusetille. Tästä mahtavasta työtoverista luopuminen on tehnyt todella kipeää.

Topi sai elää laumassa ja vielä viimeisinäkin vuosinaan palvella aina silloin tällöin.  Vanhallekin hevoselle on tärkeää olla joskus mukana toiminnassa, vaikkei tietenkään samalla volyymilla kuin ennen. Leirihevosena Topi oli huippu. Se kantoi ratsastajaa suurella antaumuksella.  Topi toimi hyvin myös kärryjen edessä. 

Moni ihminen sai tutustua Topiin. Heppakaverina se opetti kärsivällisyyttä, taitoa ja lujuutta. Topin kanssa ilolla ja kärsivällisyydellä työskennelleet pysyvät varmasti hevosten käsittelijöinä nöyrinä loppuun saakka.  Ylpeydelle ja kaikkitietävyydelle ei ole sijaa. 

On aina surullista, mikäli meiltä häviää nöyryys tämän suuren eläimen ja toisten ihmisten edessä.  Hevosten kanssa on aina vara oppia uutta ja on nähtävä, kuinka jokainen on oma yksilönsä ja tekee asiat omalla tavallaan.  Topi opetti sen. Ilman nöyryyttä ei kukaan menesty. Topi oli myös suora palautteen antaja. Suoria palautteita, ei kiertoteitä. Sitä kaiketi jokainen toivoo.

Topi oli suurimmalta osin terve.  Yksi jalkavamma oli yhteiselomme aikana, mikä hoidettiin klinikka- ja lepohoidoin kuntoon. Sen jälkeen vauhti sitten hiljenikin, mm. esteiden ylitykset jäivät. Viimeisenä elinvuotena aineenvaihdunnallinen sairaus (cushing) sai Topin voimat heikkenemään. Rauta-arvot romahtivat, eikä oikeastaan jäänyt enää vaihtoehtoja. Lämmin kesä olisi ollut vastassa, ja se olisi ollut eläinystävällemme aivan liikaa. 

Nyt on surun aika.❤ Toisaalta näki, kuinka Topi oli jo valmis luopumaan asemastaan laumassa.  Se helpottaa suruamme. Me rakastimme Topia. Hän tulee olemaan osa meitä loppuun saakka. 

Lämmin kiitos kaikille teille, jotka kuljitte kanssamme palan matkaa! 

Kuva: Erja Taura-Jokinen ( Sana-lehti, 2011 );

Katja-Leena ja Topi Åfeltin hevostilalla. 

 

 

24. touko, 2021

Viime viikko meni mukavasti reippaan Tytti tettiläisen ( tet-harjoittelijan ) kanssa touhutessa monenlaista. Myös team Arkkitalli Laura & Maarit osallistui tallin tyhjennystalkoisiin.  Vanhat turvepatjat karsinoista poistettiin ja nyt talli saa odottaa pesua jonakin sopivana hellepäivänä. Silloin on tarkoitus järjestää uudet talkoot. Katja-Leena on luvannut grillibileet ahkerille talkoolaisille samaan syssyyn. 

Kolmipyttyinen ruohonleikkuri on päässyt jo pihamaalle hommiin;  Ihqu, Watti ja Vieno tekivät hyvää jälkeä.  Ihqu on saanut sponsorin ja on yhä vielä Arkissa.  Hyvä niin, sillä Watti saa siltä mukavasti juoksu- ja leikkiapuja.

Kun yhtenä päivänä oltiin keräämässä oksia alalaitumelta kyntöä varten, Ihqu oikein esitteli leikittäjän taitojaan emännälle.  Se pyöri häntä pystyssä hetken ympärillämme ja meni sitten haastamaan Watin laukkakisaan.  Pian pojat jo laukkailivat tarhaa päästä päähän. Tuntuivat vaan innostuvan, kun emäntä nauroi menolle ääneen.  Vieno söi tyytyväisenä ruohontupsuja, eikä lähtenyt sillä kertaa leikkiin mukaan. 

Watti on ohittanut Ihqun jo säkäkorkeudessa. Kun sai matolääkkeen, emäntä sai sen painoksi jo reilusti yli 250 kg.  Matolääke meni 300 kg:n mukaan. Vieläkin takakorkeutta on, joten Watti saattaa kasvaa lähemmäksi 160 cm, aika näyttää.  Watin isällä korkeutta on hieman vajaa 160 cm.  Emän säkäkorkeus jää jonkin verran sen alle. 

TOPIN VIIMEINEN KESÄ

Sh-ruuna Tomun Toive eli Topi sairastui silminnähtävästi Cushingintautiin alkukeväästä. Sillä aloitettiin lääkitys, mutta kunto näytti romahtaneen silmissä. Turkki oli karsean näköinen ja rauta-arvot menivät alas.  Onneksi insuliinit ja muut arvot olivat viitearvojen sisällä.  Ikäähän Topilla on jo 27 vuotta

Tämä kesä on kuitenkin ruunalle viimeinen.  Laskemme enää vain viikkoja.  Rautakuuri aloitettiin ja ruokintaa on terästetty. Laumassa huomaa, kuinka Topi on jäämässä heikommalle myös.  Koskaan aiemmin se ei ole joutunut tilaansa puolustamaan. Nyt on tullut aika päästää tämä rakas ja hyvin Arkkia palvellut konkari vihreille niityille.