Valakia tuli talliin

29. kesä, 2020

Watti on osoittautunut oppivaiseksi ja luottavaiseksi varsaksi. Tämä on kasvattajan näkökulmasta katsoen hieno juttu. Tiimi, joka on apunani tässä kasvatustyössä, on myös erinomainen. Kiitän etenkin Inkaa, Lauraa ja Maaritia. Ja, tietysti myös Ilkkaa. Kaikista teistä on suunnattomasti apua ihan pienissäkin asioissa, esim. talutus- ja harjausharjoituksissa; samoin siinä että Watti tottuu ihmisiin; muihinkin kuin emäntäänsä.  Pienen varsan luontaista uteliaisuutta pitää osata nyt hyödyntää!  Inka on napsinut upeita kuvia varsasta; tämä varsa kasvatetaan myös kameralle.  

Tänään Wattia hieman opetettiin riimunaruun omassa karsinassaan, emän rouskuttaessa heinää sen vieressä. Sidoimme Meerin kiinni heiniensä äärelle ja Watti sai tutustua riimunaruun sekä oppi hieman olemaan myös narun toisessa päässä. Pienelle varsalle ei voi liikaa kerralla opettaa uusia asioita. Mielellään yksi juttu kerrallaan. 

Watti antaa jo harjata itseään kivasti. Aamuisin olen harjaillut sitä vaivihkaa samalla kun olen hoitanut emääkin.  Pehmeä harja on tullut varsalle tutuksi ja se antaa harjata jo jalkojaankin. Päätä on silitelty ja oikeastaan käyty läpi koko pikkuhevonen.  Pidän sitä tärkeänä. Tästä on hyvä mennä askel kerrallaan eteenpäin.  

Aamuhetken jälkeen olen vienyt emän ja varsan laitumelle yhdessä " doula " Vienon kanssa. Monena aamuna Watti on hetken päästä juossut takaisin pitämään minulle hauskan pienen esityksensä ennenkuin palaa sitten toisten luo.  Varsalla on selvästi tällainen sosiaalisen ilostuttamisen lahja. Se tietää, mistä narusta vetää ja saa toiset nauramaan. Ihanaa! Olen ollut aivan myyty!

Watin silmistä vain näkee, että sillä on hieno luonne. Monia vuosia hevosten kanssa puuhailleena sitä vain oppii lukemaan hevosiaan. Se on jokin sisäinen juttu. Tämä pikkuori on luonteeltaan timantti. Siinä ei ole minkäänlaista vilppiä tai halua tehdä kolttosia tahallaan. Watti on itse suloisuus! 

 Photo by Maarit Kauppi

 

 

17. kesä, 2020

On juhannusviikko, ja nyt loppuviikosta eli lauantaina, tulee Watti-varsan syntymästä 2 viikkoa täyteen. Varsa on ollut innokas ottamaan selvää ympäristöstään ja omista ihmisistään. Toki suurimmaksi osaksi poika viihtyy emänsä lähettyvillä.  On se luonto ihmeellinen! 

Muutama vaaratilanne oli aluksi käsillä, kun Meeritamma hukkasi hetkeksi varsan näkyvistä.  Katja-Leenalla oli tekemistä riimunarun toisessa päässä ja kerran mentiinkin maata myöten.  Onneksi isommilta haavereilta vältyttiin. Tilaa on otettava reilusti ja nyt talutuskin sujuu jo hienosti, sillä varsa tulee hyvin vapaana mukana.  Se myös näyttäisi reagoivan omaan nimeensä, kun sitä huudetaan: "WAT-TI, WAT-TI "!

Tamman ja varsan side alkuvaiheessa on tärkeä. Sen pitää antaa rauhassa kehittyä tiiviiksi. Tämä on varsan kasvun kannalta välttämätöntä. Tässä mielestäni on onnistuttu hyvin. Meeri  luottaa tuttuun hoitajaansa ja antaa rapsutella varsaakin rauhassa.  Ihan outoja kohtaan sillä on epäluottamusta. Kovin lähelle ei ihan oudon parane tulla.

Katja-Leena on joutunut kovasti perehtymään, mitä kaikkea varsan kasvatuksessa on otettava huomioon. Aikoinaan tuli käytyä hevoskasvatuksen opintoja Ruovedellä. Niistä on ollut apua nyt.  Hevoskonkari Toini Immosen opit ovat jääneet mieleen.  Hän on kasvattanut monia hyviä hevosia, etupäässä ravipuolelle.  Ravipuolella varsojen käsittely aloitetaan aina hyvissä ajoin suurella volyymilla.  Muun muassa tämä herätti aikoinaan Katja-Leenan sympatiat ymmärtämään hevosalaa paljon monipuolisemmin. On tärkeää ammentaa oppia mahdollisimman laajasti.

Paitsi, että varsan käsittely vaatii aikaa ja voimia, on tärkeää ottaa huomioon koko lauma omine tarpeineen.  Ruunat ovat olleet kiinnostuneita, mitä tammatarhoissa tapahtuu.  Varsa on saanut huomionsa heiltäkin.  Aitoja oli pakko talkoilla vahvistaa, sillä ruunapojat päättivät yksi aamu tehdä hieman lähempää tuttavuutta varsaan ja Meeriin.  Katja-Leena sai onneksi ne melko pian kiinni kolttosestaan ja muistoksi jäi Jalmarille mukava puremajälki takapuoleen ja Ihqulle pieni nirhauma kylkeen.  On selvä, ettei tamma päästä ketään lähelle pienokaistaan.  Topi oli ainut järkevä ja jäi katselemaan mittelöä suosista aidan toiselle puolen.  Vanha ja viisas Topi! 

Watti on tutustunut aamuhetkissä tällä viikolla harjaan.  Katja-Leena on joka aamu tehnyt Meeritamman hoitotoimet karsinassa ja samalla tutustuttanut Wattiakin niihin.  Tänä aamuna Watti antoi jo mielellään harjata omaakin pehmeää turkkiaan.  Näyttää siltä, että se pitää siitä.  Etenkin hännäntyveä kutkuttaa. Aamuhetket ovat tulleet tärkeiksi oppimisen ja yhteisen jakamisen kannalta.  Eikä Katja-Leena lakkaa ihmettelemästä, kuinka hieno emätamma Meeri onkaan.  Tamma on oikea helmi.  

Meeritamma saa näin helteellä juotavakseen suolalla höystettyä melassivettä.  Se juo sitä sangollisen joka aamu ennen laitumelle menoa vahvistuakseen yön imetyksistä varsakarsinassaan.  Lisäksi se saa 2 litraa proteiinipitoista rehua ja 4 dl kivennäisiä.  Myös kauraa ja kuivattua leipää annetaan pieniä määriä.  Vedensaanti näin helteillä on tärkeää.  Jatkuvasti tulee olla raikasta vettä tarjolla. Ja, kyllä se varsakin sitä jo litkittää. 

 

Mukavaa juhannusta kaikille! Päivitellään blogia taas, kun Watti hieman kasvaa. 

Photo by Inka Karkiainen ( filmInka, Instagram ).

 

 

 

 

9. kesä, 2020

Lauantai-iltana 6.6. n. klo 21.30 saimme todistaa uuden elämän ihmettä. Meerin varsomisen hetki vihdoin koitti. Katja-Leena istui kotisohvallaan ja katsahti valvontakameraan saatuaan juuri yhden jakson Pieni talo Preerialla -sarjasta päätökseen.  Meeri oli jo menossa makuulle ja alkamassa ponnistamaan varsaa ulos.  Katja-Leenalle tuli kiire juosta autoon ja singahtaa kohti tallia.

Ensimmäinen näky varsasta kaltereiden takaa oli se, kun sen kaunis pää ja etujalat pilkistivät amniopussista. Se nökötti olkipatjalla emänsä takapään vieressä. Näky syöpyi Katja-Leenan mieliin. Varsa näytti hyvinvoivalta ja terveeltä, hengitti hienosti itse ja katseli ympärilleen. Mikä  Luojan ihme! 

Varsaa ja emää ei tohtinut tuossa vaiheessa vielä mennä häiritsemään liikaa. On nimittäin niin, että napanuoran kautta varsa saa yhä verta, ja jos siihen menee ihminen sähläämään, saattaa tamma hermostuksissaan nousta ylös liian aikaisin.  Kun tamma nousee, napanuora yleensä katkeaa.  Katja-Leena päätti siis seurata tilanteen kehittymistä karsinan oven takaa.

Kun kaikki oli hyvin ja tammakin tarpeeksi levännyt, Katja-Leena aukaisi karsinan oven ja kuivasi varsaa pyyhkeellä sekä poisti amniopussin kalvot varsan jaloista.  Meeri nousi nuolemaan ja tutustumaan varsaansa. Katja-Leena erehtyi luulemaan varsaa tammaksi.  Hänen mielestään se näytti tammalta, mutta mitään varmuuttahan asiasta ei vielä tuossa kohdin ollut. Huvittuneena jälkeenpäin hän ajatteli, kuinka tamma olisi hieman kulmiensa alta katsellut ja tuuminut: " Eikö se emäntä ymmärrä, että potran pojanhan minä tässä pyöräytin, turha lässytellä tytölle "!  

No, joo...seuraavana päivänä totuus asiasta valkeni, kun orivarsa pissasi silminnähden ensi kerran. Poikahan se!  Katja-Leenan piti päivittää uutisensa uudestaan.  Arkki Valakia vaihtoi kutsumanimensa Wimmasta Watiksi.  Valo syttyi!

Uuden elämän syntyminen on mahtava kokemus kaikkinensa.  Sitä saatiin koko perheen voimin kameran kautta ihmetellä. Seuraamassa olivat isomummi ja- pappa ja tytär perheineen Amerikkaa myöten.  Rukouksemme oli kuultu.  Tervetuloa maailmaan Watti; Tuottamaan iloa ja tuottamaan unohtumattomia hetkiä Arkin elämään ja toimintaan.  Rakastamme sinua!

Meeritamma on luotu emän osaan. Se hoitaa hienosti pienokaistaan ja hoiti tilanteen paljon Katja-Leenaa rauhallisemmin.  Siinä vaiheessa, kun varsan odotettiin vihdoin nousevan jaloilleen ja pääsevän nisille imemään ensimmäiset ternimaidot talteen, alkoi emäntä jo huolestua. Aikataulussa kuitenkin vielä oltiin, kun asiaa tarkistettiin päivystävältä Parkanon eläinlääkäriltä.  

Lopulta Ilkka ja Katja-Leena tukivat varsaa pystyyn n. 20 min ajan, levitellen välillä sen jalkoja oikeaan asentoon. Ne kun olisivat menneet ristiin ja sikin sokin.  Voima virtasi lopulta pitkiin kinttuihin ja varsa seisoi omin avuin.  Oli liikuttavaa nähdä, kuinka Meeritamma tuli Katja-Leenan luokse pyytämään apua varsan jaloille nostamiseen. Tuupaten lähes turvallaan varsaa kohti.  Nisille varsa löysi lopulta hienosti itse, mitä nyt ensin yritti lutkuttaa emänsä etukainaloita.  On se ihmeellistä, kuinka luonto lopulta hoitaa hommat!

Seuraavana päivänä varsomisesta oli tuulista ja viileää, joten tamman ja varsan oli parempi keskittyä toisiinsa tallin suojissa ja lämpimässä.  Maanantaina tehtiin pari pyrähdystä ulos pihamaalle, missä Meeri sai maistella vihreää ja varsa pysytteli emänsä vieressä iloisesti pitkillä jaloillaan loikkien.  Laitumelle lasku tapahtuu tänään tiistaina 9.6. ensimmäisen kerran. 

Katja-Leena oli herännyt yksi kevätaamu sellaiseen nimeen kuin Arkki Valakia. Sehän se oli tarkoitus antaa varsalle nimeksi, eipä olisi heti mieleen tullut . Onneksi apuja annetaan. 

Linkki, mistä voit lukea varsasta vielä lisää:  http://www.arkkitalli.fi/446140912

ILOISESTI ETEENPÄIN, KOHTI JUHANNUSTA MENNÄÄN!

 

19. touko, 2020

Meerin varsominen lähestyy.  Toukokuun 12. päivä ohitettiin, jolloin laskujen mukaan oli laskettupäivä. Nyt vain odotellaan.  Viime viikolla Meeri säikäytti emäntänsä todenteolla. Se oli piehtaroinut tarhassa ja jäänyt jumiin joksikin aikaa katkenneen pajunvarren nököttäessä aivan kiinni pulskassa varsamasussa.  Luulimme ensin, että pajunvarsi on puhkaissut mahanpintaan viillon.  Onneksi niin ei ollut käynyt.  Saimme miesvoimalla liinoitettua tamman niin, että se pääsi lopulta pystyyn. Huh!  Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä.  Soitin vielä varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille.  Hän antoi tarvittavat ohjeet, jos jotakin jälkiongelmia tulee. Kaikki on kuitenkin tämän haaverin jälkeen sujunut hyvin.  Hevonen on niin suuri eläin, että se voi jäädä pinteeseen myös vaikkapa karsinassa, jos menee makuulle liian lähelle seinänviertä.  Aina se ei välttämättä pääse ylös omin avuin. 

Varsomiskarsinaan saatiin valvontakamera, jonka poikani Jetro asensi talliin. Se toimii hyvin. On hienoa, että se näkyy Amerikkaan asti, mistä Saara voi seurata tamman edesottamuksia silloin, kun täällä nukutaan. No, Meeri on kyllä tosi rauhallinen tamma ja täytyy sanoa, että em. kiipelitilanteessakin se hallitsi hermonsa erinomaisesti.  Moni muu hevonen olisi voinut riuhtaista itsensä pahemminkin.  Mahtoikohan emänvaistot pidellä paikoillaan?

Liikuttavaksi viime viikon tilanteen teki sekin, että kun saavuin paikalle, tamma suorastaan huokasi helpotuksesta ja oli ilmiselvästi kiitollinen apujoukkojemme tulosta. Tämä tilanne syöpyi mieleeni ja uskon sen vahvistaneen välillemme syntynyttä sidettä.  Luottamus on yksi tärkein tekijä hevosen ja ihmisen välisessä yhteiselossa. Ilman sitä on kaikki turhaa. Ja, luottamuksen tulee toimia molempiin suuntiin. Vahvistan omaakin luottamustani eläimeen joka päivä.  Luotan siihenkin, että Meeri hoitaa varsomisen hienosti. Onhan se siinä konkari ja minä noviisi. Mutta, toki läsnäoloni ja kaiken tukeni annan; Sen, minkä ihmisenä kykenen. 

Tänään Arkin tammat saivat matolääkkeensä ( Strongid-P ). Sekin on hoidettu ennen varsomista. Seuraava päivitys tänne tulee, kun saamme varsulin maailmaan. Olkaapa kuulolla!  

Huomioitavaksi vielä:

Näyttää myös siltä, että koronarajoitusten hieman heltyessä, heppaleiri loppukesästä päästään pitämään. 10 hengen rajoite vaihtui 50 hengen kokoontumisrajoitteeksi.  Mutta, siihen palataan sitten lähemmin.

Alkukesä menee Arkissa varsatouhujen ja muun heppailun merkeissä.  Ratsastamaan voi tulla yksin, kaksin tai pienissä porukoissa sovitusti, kun huolehtii turvaväleistä ja siitä, ettei tule flunssaoireisena tallille.  Huolehditaan myös omasta hygieniasta ja turvallisuudesta entiseen malliin.  Pidetään vakuutukset kunnossa.  Tallin säännöt löytyvät myös näiltä kotisivuilta, niihin on tärkeä tutustua: http://www.arkkitalli.fi/414453832

Terveisin ja mukavaa alkukesää kaikille toivotellen; Katja-Leena & Arkkitallin väki 

26. huhti, 2020

Elämme merkillistä korona-aikaa. Hevosten elämää se ei paljoakaan hetkauta, mutta jonkin verran se toki näkyy tallin arjen käytännöissä.  Alkukuusta hevoset saivat rokotteensa ja Katja-Leena eläinlääkäriltä hyvät neuvot Meerin varsomiseen. Laskettu varsomisaika lähestyy; se on tarkalleen laskettuna 12.5.  Meerin edellinen varsottaja kertoi, että Meerin varsat ovat yleensä menneet hieman ylikin lasketun ajan.  Nähtäväksi jää, kuinka käy tällä kertaa. 

Meeri sai Vienosta mukavan kaverin tarhaan, ja ne ovatkin syöneet sulassa sovussa ja samasta kasasta  heinänsä. Kun varsa tulee, kuvio hieman muuttuu, mutta Vieno varmaan tulee sulautumaan varsankin kanssa mukavasti yhteen. Eräässä mielessä Katja-Leena on tyytyväinen; myös Vieno pääsee lopulta nauttimaan varsasta, vaikkei oma olekaan.  Tammoilla on luontaista hoivaviettiä veressään; se on nähty.  Vienokin kun on kasvanut samassa laumassa emänsä ja velipoikansa kanssa, ennen kuin päätyi Arkkiin.

Meeriä on liikuteltu kentällä joitakin kertoja ja se on näyttänyt siellä hienoa raviaan useampaan otteeseen. Katja-Leena odottaa innolla hankitun lännensatulan nostamista tamman selkään ja yhteisiä ratsastusretkiä varsan kera.  Toivotaan ja rukoillaan, että se aika vielä koittaa. Nyt on kuitenkin elettävä vain hetki ja päivä kerrallaan.  Tällä kuulla tallin kaikki hevoset saivat myös rokotteensa.

 ( Meerin kuvan otti Inka Karkiainen 26.4.2020 ).