Valakia tuli talliin

12. kesä, 2022

Alkukesän kuulumiset alkavat kesän kauneuden ylistyksellä. Kukkia on laitettu pihamaata koristamaan ja aitauksia rustattu hevosille.  Tänä vuonna kaikki karvaturvat eivät pääse samalla tavalla nauttimaan laitumen vehreydestä kuin aiemmin.  Siihen on omat terveydelliset syynsä. Lauma on jouduttu jakamaan kahtia; Ihqu ja Vieno tarhataan yhdessä ja Watti-varsa ja Jalmari pääsevät laitumelle. 

Watin ajo-opetus on edistynyt pikkuhiljaa. Takaa-ajoja ilman kärryjä on takana reilu kymmenkunta ja kärryjenkin edessä on jo muutamia kertoja varsa ollut.  Toinen kerta kärryjen kanssa oli varsin jännittävä niin kouluttajile kuin varmaan Watillekin. Lähtö oli "lentävä". Hieman emäntää jännitti, saadaanko kärryjä seuraavalla kerralla kuinka perään. 

Ostimme uudet kevyemmät kärryt ja ne Watti suostui ottamaankin ajettavakseen. Siinä mielessä siis edistymme, että kaikki vermeet ovat tulleet nyt kuvaan mukaan ja varsa on ne allekirjoittanut, toistaiseksi.  

Viime kerralla se painoi turpaansa emännän syliin, kun hieman kärryjen kiinnittäminen jännitti.  Silloin tajusin minäkin jotakin: " Hevonen on tietyllä tavalla sielunkumppanini. Ehkä siksi ymmärrämme toisiamme niin hyvin. Minäkin olen elämäni aikana kokenut paniikkitilanteita ja pystyin näkemään varsani silmistä, mitä sellainen tunne saa kehossa aikaan"! Siinä sitten silittelin sen sileää turkkia ja rauhoitin sitä.  

Päästimme kolme pyttyä pihanurmea siistimään tänään. Yhdestä kohtaa aidassa olikin rako ja kaikki kolme karkasivat metsän puolelle ja lopulta ne löytyivät mökkitien varresta. Leivällä saimme houkuteltua ja pääsimme takaisin pihamaalle. Hieno oli nähdä, kuinka varsakin tuli riimunarussa hienosti takaisin ja myötäili käskyjäni, kun olin metsässä välillä tiukoissa paikoissa oksien ja puunrunkojen välissä. Tällaiset kokemukset vahvistavat luottamusta ja suhdetta hevoseen. 

TIEDOKSI: 

Tallin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan olen jättänyt nyt tauolle. Siihen palataan syksymmällä. Nyt vain lomaillaan ja nautitaan elämästä. 

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE KAMUILLEMME!

12. touko, 2022

Aloitimme Watin ajokoulun hyvässä kohdin, kun maa suli ja tienpinta kuivui riittävästi. Pieni kelirikko saa meidät nyt odottelemaan kärryjen peräänlaittoa vielä jokusen päivän. 

Tänään emäntä pääsi valjastamaan pojan; ensin aseteltiin uudet mustat suitset karsinassa päähän. Watti ottaa kuolaimet nätisti suuhun niitä tarjotessa. Suurin haaste on tässä korvien asettelu otsapannan taakse. Mutta sekin saatiin sujumaan. Sitten vähän harjausta karsinassa ja varsa käytävälle.

Valjastus itsessään meni mutkattomasti. Watti jaksoi seistä käytävällä hienosti, vaikka erilaisten remeleiden kiinnitys veikin oman aikansa. 

Emäntä pyysi tänään kolme miestä paikalle taluttamaan, yksi toki ohjasti takaa. Mökkitiellä näytti kulkevan sen verran koneita, että parempi oli vetää varman päälle. Watti meni hienosti, kunhan alkuunsa ohjastaja Tino teki selväksi, ettei saa seurata emäntää, vaan pitää kuunnella ohjastajan käskyjä. Lopulta homma lähti sujumaan hienosti. Poika sai paljon kehuja. 

Pyörähdimme lenkin myös ratsastuskentällä, missä edelliskerralla varsa hyppäsi innoissaan pystyyn. Liikuttavaa oli, että pienen irrottelun jälkeen se jähmettyi paikalleen ja selvästi häpesi alahuuli lerpattaen hetkellistä riuhtaisuaan. Ja, tänään kaikki sujui hyvin. Liekö Watti muistellut railakkaita juoksujaan emänsä rinnalla. 

Ensi viikolla Watti pääseekin sitten kärryjen eteen. 👍

 

 

8. huhti, 2022

Kevät on koittamassa, vaikka takatalven tekikin. Huhtikuun alussa tuli lunta oikein roimasti. Tallioveakin sai kaivella muutamana aamuna auki. 

Alkuvuodesta oli vastoinkäymisiä ja murheita Ihqun kohdalla.  Huomasimme sen ontuvan etujalkaansa helmikuun puolella ja otimme sen välittömästi karsinalepoon. Saimme klinikalta heti kipulääkettä ja varattua rakkaalle poniruunallemme kuvausajan Teivoon. Tuloksena oli kaviokuume. Tämä tuotti surua ja monenlaista pohdintaa.  Poni, kun on ollut niin terve tähän saakka. Ilmeisesti uudistetut pellot olivat sen terveydelle loppukesästä liikaa. Näin itse epäilemme.  

Nyt kuitenkin näyttää hieman valoisammalta siinä mielessä, että pahimman yli on päästy ja  ruuna pääsi takaisin laumaansa rakkaiden kavereittensa pariin. On kuitenkin ikävä tosiasia se, että tulevaisuuden kesistä laitumilla Ihqun on nyt luovuttava.  Sen on tyytyminen Vieno-ponin seuraan. Helppoa se ei tule olemaan, mutta onneksi on se ponikaveri toisessakin tarhassa. 

Watti on kasvanut vauhdilla. Se kääntyi tänä vuonna 2-vuotiaaksi.  Keväällä aloitamme ajoharjoitukset.  Pikkuvarsanahan se jo juoksi emänsä rinnalla kärryjen vierellä.  Toivomme tietysti, että homma pyörähtää käyntiin ilman suurempia haavereita.  Ajo-opettajaksi on lupautunut Tino, joka on aiemminkin varsoja "ajanut sisään". 

Haasteita Watille tuottaa vielä kavioiden käsittely ja seisominen käytävällä mm. harjauksen ajan.  Mutta, nuori kun on,opeteltavaa riittää.  Emännän se antaa hyvin käsitellä, mutta hieman vieraamman kanssa haasteita on.  Kengittäjällekin se käänsi mieluusti takapäätä.  Tällaisesta on päästävä pois.  Watille kuitenkin tehoaa kehut ja palkkiot.  Hyvä käytös palkitaan. Kärsivällisyys varsan kasvatuksessa koetellaan aina välillä. 

Kaikista vastoinkäymisistä ja korona-ajasta huolimatta olemme toiveikkaita laumamme suhteen. Asiakastoiminta on tallillamme ollut minimissään jo jonkin aikaa.  Oma kulkemiseni työssä muualla on verottanut, sillä hoitohenkilöstöstä on pula ja työ on kaikkinensa rankkaa.  

Tavoitteemme tulevalle kesälle-22: 

- Watin ajokoulutuksen aloitus ja vakiinnuttaminen

- Watin koulutuksen eteenpäin vieminen kaikkinensa; opetetaan sietämään kaikenlaisia hoitotoimia ja tottumaan mm. erilaisiin yllättäviin tilanteisiin ja ääniin sekä varusteisiin.

- Ihqun kesäajan tarhaaminen Vieno-ponin seurana. Haasteita on, sillä eivät ole bestikset. 

-  Liikutukset ja hoito kesällä.  Mikäli olet innokas auttamaan, ole yhteydessä Katja-Leenaan.  Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen tässä suhteessa. 

-  Talliympäristön siivoustalkoot pidetään touko-kesäkuussa sovittuina ajankohtina. Myös tarhat on kierrettävä läpi ja tehtävä uusia aitauksia. 

Kesää odotellessa,

Katja-Leena ja Arkin asukit

(Photo by Inka Karkiainen) 

 

21. tammi, 2022

Nyt on tultu hyvän matkaa ja on jälleen aika päivittää kuulumisia blogiimme. Hevoset viettivät muutaman viikon pihattoelämää Vahossa sillä välin, kun isäntäväki oli US:n reissulla joulua viettämässä.  Kaikki sujui onneksi hyvin ja Watti-varsakin saatiin hienosti nousemaan traileriin ja sieltä pihalle. Peruutusvaihde ei heti meinannut käynnistyä, mutta kun varsa hoksasi sen, niin pihalle päästiin. Hieno, Watti!

Talvi on mennyt yllättävän nopeasti. Valoisat päivät alkavat olla kohta todellisuutta. Mitään uutta ja ihmeellistä Arkkiin ei kuulu.  Kevään korvalla on tarkoitus aloittaa tosissaan Watin ajoharjoitukset. Valjaita on jo soviteltu. On harjoiteltava vielä perusasioita, kuten paikallaan oloa ja talutuksessa menoa. Viikot pihatossa toivat hieman takapakkia näihin harjoituksiin. Malttamattomuus varsassa joissakin kohdin vielä näkyy.  Mutta, hiljaa hyvä tulee.

Olin yhteydessä valitsemaani ratsukouluttajaan Watin ratsuopetuksen puitteissa.  Se tulee ajankohtaiseksi vuoden päästä, kun ruunapoika täyttää kolme vuotta. Sitten onkin jännät paikat nähdä, kuinka Watin ratsu-ura käynnistyy.  Sitä ennen on kuitenkin meillä vielä paljon töitä. Onneksi hevoslaumani on järkevä ja tukee varsan kehittymistä kaikin tavoin. 

Valoisia talvipäiviä kaikille!

23. loka, 2021

Ensimmäinen lumi oli tänä aamuna tallipihassa. Ei paksua kerrosta, mutta sen verran kuitenkin, että heppasetkin sen rekisteröivät tarhaan mennessään.  

Watin jalkaa on hoidettu parisen viikkoa suihkutellen ja tervalaastarilla.  Se sai toiseen etujalkaan haavan telmiessään tarhassa.  Ilmeisesti oli lyönyt jalan johonkin terävään ja saanut siitä viillon. Se sai vaivaan tulehduskipulääkettä ja hoitona oli suihkutukset muutamaan otteeseen päivässä. 

Aluksi hoito näytti hankalalta, sillä varsa hyppäsi alkuun takajaloilleen letkun ollessa päällä. Se ei loppukesästäkään vielä oikein sietänyt juoksevaa vesiletkua ihollaan.  Onneksi se kuitenkin antautui lopulta hoitoon hienosti. Siihen ei tarvittu mitään muuta kuin rauhallisuutta jälleen kerran.

Kyseessä olevan haaverin johdosta ajoharjoitukset siirtyivät ja kuski, jonka piti tulla kanssamme Wattia harjoituttamaan, sairastui yllättäin.  Tarkoitus on kuitenkin päästä kärryjen eteen heti, kun mahdollista.  Huomenna on tulossa kavioiden hoitoa ja katsotaan, miltä tulevat talvipäivät näyttävät. 

Jalmari ja Vieno olivat leirillä viime viikonlopun.  Niille vaihtelu teki todella hyvää.  Kaikki oli sujunut odotusten mukaisesti ja paluu kotitalliin oli mieluista pienen reissun jälkeen. Myös lauman muut jäsenet toivottelivat leiriläiset tervetulleiksi kotiin.  

Viikolla oli myös surua.  Pitkäaikainen talli- ja leirikoiramme Bertta nukkui ikiuneen.  Ikää oli jo ihmisen iässä yli 70 vuotta jonkin matkaa. Bertta sopeutui tallielämään hyvin.  Se osasi aina väistää hevosta hienosti, ei koskaan jäänyt jalkoihin ja tallikanimme oli sen paras ystävä.  Nyt koiramme on haudattu tonttimme reunalle yhdessä suomenhevosemme Topin kanssa.